perjantai 14. heinäkuuta 2017

EU ja Suomen metsävarat

Oikea Media välitti tiedon siitä, että puolalaiset eroavat Euroopan Unionista mieluummin kuin ottavat maahansa turvapaikanhakijoita muslimimaista. Tämä osoittaa, että joillekin kansoille itsemääräämisoikeudella on suurempi arvo kuin taloutta ylläpitävällä vapaakaupalla.

Suomessa on puolestaan kohuttu viime aikoina europarlamentin ympäristövaliokunnan suomalaista talouselämää kurittavasta metsälinjauksesta, jonka mukaan maamme joutuisi maksamaan riihikuivaa rahaa metsien käytöstä, mikäli se on suurempaa kuin metsäteollisuutemme vaikeina vuosina 2000-luvun alussa.

Päätös on täysin järjetön.

Ensinnäkin maamme metsät kasvavat vuosi vuodelta nopeammin, joten hiilinielua voidaan haluttaessa kasvattaa vaikka osa lisäkasvusta ohjattaisiin talouskäyttöön ja vain osa hiilinieluksi tai luonnon monimuotoisuutta turvaamaan. Tosin nämä jälkimmäisetkin tavoitteet ovat pitkällä aikavälillä keskenään ristiriidassa, sillä monimuotoinen ikimetsä on hiilinielun sijasta hiilineutraali tai jopa hiilen nettolähde.

Toiseksi metsiemme käyttöaste on merkittävästi alhaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa - yli neljännes metsistämme jää nykyisin joka tapauksessa kaupallisen käytön ulkopuolelle sitomaan ilmakehän hiilidioksidia toisin kuin naapurissa, missä käytännössä koko kasvu hyödynnetään.

Lisäksi puhuttaessa EU:n päätöksestä olisi huomioitava se, että ruotsalainen metsäteollisuus kävi täysillä silloin, kun euron korkea arvo suhteessa kruunuun painoi suomalaista kilpailijaa alas. On siis suorastaan mustalla tavalla tragikoomista, että ympäristövaliokunnan suosima vertailuajankohta on Suomelle epäedullinen nimenomaisesti EU:n takia.

Tämän aamun Helsingin Sanomien anonyymi kollega kirjoitti siitä, ettei ympäristövaliokunnan päätös ole vielä EU:n päätös, vaan maallamme on edessä tiivis metsävaikuttamisen aika. Minun nähdäkseni Suomella on tässä tilanteessa kaksi mahdollisuutta, joista ensimmäinen ja toivottavampi on saada aikaiseksi maamme kannalta kohtuullinen metsäpäätös ja toinen - mikäli päätös on ympäristövaliokunnan tahdon mukainen - on seurata puolalaisten esimerkkiä ja jättää päätös huomiotta vaikka EU:sta erottamisen uhalla.

Kyse ei ole pelkästään eikä edes ensisijaisesti taloudellisista arvoista, vaan unionimaiden keskinäisestä tasa-arvoisuudesta ja reilusta pelistä. Ainakaan minä en halua olla osallisena valtioliitossa, jossa päätökset eivät kohtele jäsenmaita tasapuolisesti, eivät perustu tosiasioihin eivätkä huomioi kunkin jäsenvaltion ja niiden kansalaisten tahtoa - sellaistahan on aiemmin hyvällä syyllä tavattu kutsua kansojen vankilaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nöyristelyn aika on ohi
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?

torstai 13. heinäkuuta 2017

Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta

Yleisradion A-studiossa haastateltu YK:n rauhanverkoston johtaja Antti Pentikäinen otti kantaa maahanmuuttoa vastustavan kansainvälisen nuorisojärjestön aikeisiin poimia Välimerestä Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä ja palauttaa heidät Afrikkaan.

Pentikäisen mukaan "jos he kouluttamattomina menevät sinne näitä kumiveneitä vastaan ja kumiveneitä kaatuu ja siinä ihmisiä hukkuu, niin tämä on tilanne mihin kannattaa varautua. Heidän toimintansa seurauksena voidaan menettää ihmishenkiä ja sillä pitää silloin olla juridisia seurauksia."

Meille on aiemmin välitettyjen uutisten (esimerkki) mukaan kumiveneissä Välimerellä seilailevat ovat merihädässä, ja siksi heidät tulee pelastaa jo kansainvälisten merenkulkusäädösten perusteella. Mutta nyt YK:n korkea virkamies siis esitti, että pelastamisessa epäonnistumisesta tulee rangaista. Ajatus on kieltämättä varsin radikaali.

Jos näin ryhdyttäisiin toimimaan, pitäisi epäonnistumisesta rangaista tietenkin myös niitä, jotka poimivat Välimerellä kelluvista kumiveneistä ihmisiä toimittaakseen heidän Euroopan puolelle. Ja itse asiassa mikäli toimittaisiin Pentikäisen ehdottamalla tavalla, olisi syytä tutkia paikalla jo vuosia toimineiden kansainvälisten järjestöjen pelastustoimissa tapahtuneet epäonnistumiset ja rangaista myös niihin syyllistyneitä.

Nähdäkseni Pentikäisen ehdotus saattaisi hyvinkin ratkaista Välimerellä nyt nähtävissä olevan ongelman. Muutama rangaistus kuolemantuottamuksesta alueella toimivien laivojen miehistöille saattaisi hyvinkin lopettaa heidän toimintansa. Samalla myös kumiveneiden varassa Afrikan pohjoisrannikolla ajelehtivien Eurooppaan pyrkijöiden, ja niistä aiheutuneiden kuolemantapausten, määrä saattaisi romahtaa.

* * *

Pentikäinen otti tulijakysymykseen ja siihen liittyvään ihmissalakuljetukseen myös laajemman kannan. Hänen mukaansa sen ongelmat ratkeaisivat, mikäli EU:n sisälle saataisiin aikaiseksi taakanjako ja solidaarisuus. Siihen hän ei ottanut kantaa, miten tuollainen järjestelmä vaikuttaisi Eurooppaan pyrkijöiden määriin.

Eikä hän ottanut myöskään kantaa siihen, millä keinoin EU-maat saataisiin jakamaan kaikki tänne halajavat. Jotkut maathan eivät suostu täyttämään edes nykyisiä pakolaiskiintiöitään kun taas toisiin ei ole edes halukkaita tulijoita. Yhtälö ei siis ole helppo ainakaan demokratian keinoin ratkaistavaksi.

Entä johtaisiko tuollainen taakanjako varsinaisten turvapaikkashoppailijoiden (henkilö, joka hakee turvapaikkaa vain saadakseen elatuksen prosessin ajaksi) määrän räjähdysmäiseen kasvuun, mikäli Euroopan sisälle pääseminen tapahtuisi automaattisesti ja ilman epäonnistumisen riskiä. Itse ainakin epäilen vahvasti, että juuri näin saattaisi käydä - syntyihän meillekin taannoin ihmisvirta täysin turvallisesta, mutta köyhästä, Albaniasta.

Yhteenvetona Antti Pentikäisen haastattelusta voisi todeta kauniisti, että hän tuli ilmeisesti tahtomattaan ehdottaneeksi yhden hyvän ratkaisun Välimeren ihmissalakuljetukseen, mutta toisella ehdotuksellaan osoitti vain kyvyttömyyttä arvioida politiikkapäätösten todennäköisiä seurauksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljetus Välimerellä
Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä YK:ta johdetaan
Kuinka EU voi toteuttaa YK:n vaatimuksen ihmishenkien pelastamisesta Välimerellä?

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Sanonta tuli mieleeni kun luin eilen illalla ministeri Kai Mykkäsen (kok) oivalluksen siitä, että Afrikasta Eurooppaan tullaan väestöräjähdyksen takia. Saman totesi myös Osmo Soininvaara (vihr) äskettäisessä blogikirjoituksessaan, jossa hän mainitsi Euroopan aikanaan nopean väestönkasvun purkautuneen Amerikkaan.

Omalta osaltani totesin jo vuonna 2010 tämän blogin neljännessä kirjoituksessa, että nykyaikaisen kansainvaelluksen perimmäisenä ajurina toimii Lähi-idän ja Afrikan nopea väestönkasvu. Ja vähän kuin Soininvaara nyt seitsemän vuotta myöhemmin, vertasin kehitysmaalaisten tulijavirtaa Euroopasta (tarkalleen ottaen puukkojunkkareiden Pohjanmaalta) Amerikkaan suuntautuneeseen siirtolaisuuteen.

Toisin kuin Soininvaara, tein myös eron amerikansuomalaisten ja nykyisten elintasopakolaisten välille. Siinä missä suomalaiset osallistuivat rakentavasti uuden maailman rakentamiseen, näyttää nykyisten maahanmuuttajien tuleminen johtaneen laajoihin ongelmiin.

Kuluneen seitsemän vuoden kehitys on sittemmin vahvistanut tuolloisen näkemykseni. Tämän osoittavat mm. monet islamistiset terrori-iskut, seksuaalirikosten kasvu, tulijoiden segregoituminen omille asuinalueilleen ja heidän heikko työllistymisensä. Sekä toisaalta myös kantasuomalaisten kyllästyminen ongelmia aiheuttaneisiin tulijoihin.

Käsillä olevan probleeman ratkaisemiseksi käy edelleen seitsemän vuotta sitten antamani ohje: "toivoisinkin eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen. Vain siltä pohjalta voidaan ongelma ratkaista, mikäli se on ratkaistavissa."

Tässä mielessä on hienoa, että ministeri Mykkänenkin on viimein oivaltanut elintasopakolaisuuden varsinaisen ajurin. Seuraavaksi hänen ja muiden poliitikkojemme pitäisi ymmärtää ja ratkaista se, miten nykyiset maahanmuuttajat saataisiin rakentamaan eurooppalaista yhteiskuntaa sen sijaan, että he luovat sen sisälle ristiriitoja ja ongelmia.

Tällä tiellä tulisi mahdollisimman pian oivaltaa, että nykyiset ns. suvaitsevaisuudesta lähtevät maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka ovat perusteiltaan täysin pielessä, eivätkä tule ratkaisemaan kansainvaelluksen luomia ongelmia. Kun tämä on hyväksytty, voidaan ryhtyä luomaan kokonaan uusia suuntaviivoja, joiden ensimmäisenä tärkeänä tehtävänä on väestöräjähdyksen pysäyttäminen lähtömaissa ja toisena tavoitteena jo saapuneiden tulijoiden sulautuminen näkymättömäksi osaksi eurooppalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Nykyajan kansainvaelluksesta

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

G20-maiden kokouksen yhteydessä kansainvälisen vihervasemmiston järjestämän mielenosoituksen todellisuus oli järkyttävä. Sen osoittaa mm. Suomen Uutisten kautta löytämäni video, jossa on kuvattu mielenosoittajien katutoimintaa.

Itse kirjoitin pari päivää sitten seuraavasti: "odotan koko suomalaisen äärivasemmiston Vihreistä Vasemmistoliittoon sanoutuvan irti G20-maiden kokousta vastustaneista mielenosoituksista. Jään siis odottamaan Touko Aallon ja Li Anderssonin näyttävää ja katuvaista julkituloa."

Molemmat ovatkin ottaneet kantaa mielenosoituksiin. Heistä Li Andersson (vas) ilmaisi, että: "oma mielipiteeni ja myös vasemmistoliiton mielipide on, että me emme missään nimessä hyväksy tällaista väkivaltaa, jota siellä on ollut. Olen tuominnut väkivallan varsin selväsanaisesti. On tärkeää, että se tulee kaikille selväksi."

Toisaalla hän on lisäksi todennut, että "on ikävää, että on ollut niin paljon väkivaltaisuuksia. On selvä asia, että tuomitsemme väkivallan. Mutta siellä on ollut myös monia isoja mielenosoituksia, jotka ovat sujuneet hyvin. Paikalla on ollut paljon kansalaisjärjestöjä."

Touko Aalto (vihr) puolestaan on esittänyt näkemyksenään, että "en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa tai toisen omaisuuden vahingoittamista. Jokaisella on oikeus osoittaa rauhanomaisesti mieltä, mutta rajat ovat hyvin selvät."

Toisin sanoen Li Andersson ja Touko Aalto näyttäisivät hyväksyvän sen, että isojen kansainvälisten kokousten yhteydessä järjestetään suurmielenosoituksia, joiden kääntyminen ihmisiin kohdistuvaksi väkivallaksi ja omaisuuden tuhoamiseksi on jo etukäteen selvää.

Tätä taustaa vastaan on syytä pohtia tukevatko Vasemmistoliiton ja Vihreiden puheenjohtajat sitä, että (kuten aiemman kirjoitukseni kommenttipuheenvuorossa todettiin) "on rauhallisia mielenosoittajia, joiden tehtävä on avata tie sille porukalle joka sitten pistää paikat hajalle ja tuleen."

Valitettavasti Hampurin mielenosoitusten jälkeen nähdyt kommentit viittaavat juuri siihen, että tämä on sekä Li Anderssonin että Touko Aallon tarkoitus. Kumpikaan ei ole pahoitellut omiensa osallistumista mielenosoituksiin eikä suositellut jättäytymistä pois seuraavista väkivaltaisiksi jo etukäteen muuttuviksi tiedetyistä mielenilmaisuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

On hienoa, jos maahanmuuttajat perustavat yrityksiä uudessa kotimaassaan. Aiheesta kirjoitti tämän Helsingin Sanomat, joten sallittakoon pieni analyysi.

Jutussa oli mukana taulukko, johon oli kirjattu vieraskielisten omistamien yritysten määriä. Lista oli seuraava: venäjä 2 631, viro 1 979, turkki 895, englanti 874, kiina 718, kurdi 620, thai 487, albania 371, saksa 364 ja arabia 362 yritystä. Kotimaisia kieliä puhuvien omistamia yrityksiä on kaikkiaan 221 321 kappaletta.

Tätä taulukkoa on mielenkiintoista verrata vieraskielisten määrään maassamme. Kymmenen suurinta kieltä ovat seuraavat: venäjä 75 444, viro 49 241, arabia 21 783, somali 19 059, englanti 18 758, kurdi 12 226, kiina 11 334, persia/farsi 10 882, albania 9 791 ja vietnam 9 248 puhujaa. Lisäksi mainittakoon edellä olevassa listassa olevien thain (487), turkin (895) ja saksan (364) puhujien määrä.  Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä on kaikkiaan 5 157 746.

Edelle kirjoitettujen lukujen keskinäinen suhde kertoo kutakin kieltä puhuvien maahanmuuttajien yrittämisaktiivisuuden. Siis sen, kuinka yritteliäitä kuhunkin kieliryhmään kuuluvat ihmiset ovat. 

Näin tarkasteltuna turkinkieliset ovat ylivoimaisesti yritteliäimpiä: yritysten määrä on peräti 12 prosenttia turkinkielisten määrästä. Toisella sijalla ovat kiinalaiset noin kuudella prosentilla. Seuraavana tulevat saksaa puhuvat, thainkieliset ja  kurdiksi kommunikoivat, joiden kielisten omistamia yrityksiä on yli viisi prosenttia puhujien määrästä. 

Kantasuomalaisia yritteliäämpiä ovat vielä englanninkieliset (noin viisi prosenttia). Kotimaisia kieliä ja viroa puhuvien omistamien yritysten määrä on reilu neljä prosenttia kieliryhmiin kuuluvien määrästä ja albaaniomisteisiakin melkein. Venäjänkieliset omistamien yritysten määrä on noin kolme ja puoli ja arabiankielisten 1,7 prosenttia puhujiensa määrästä. 

Erityisen laiskoja yrittämään ovat puolestaan maamme neljänneksi suurimpaan vieraskielisten ryhmään kuuluvat somalit, jotka eivät yltäneet lainkaan aamun lehden listaukseen. Heistä yrittäjiä on siis vähemmän kuin 364 henkeä. 

Jos olettaisimme somalinkielisten omistamien yritysten määräksi optimistisesti yksi vähemmän kuin listalla kymmenentenä olevilla saksalaisilla eli 363, saataisiin yrittäjien osuudeksi somalia puhuvista 1,9 prosenttia. Tämä on siis ehdoton maksimiestimaatti - todellinen somaliomisteisten yritysten osuus jäänee alhaisemmaksi.

Muita yrittämään laiskoja suuria kieliryhmiä ovat kymmenen listalle suuren väkilukunsa turvin nousseiden arabiankielisten lisäksi persian/farsin- sekä vietnaminkieliset, jotka eivät somaleiden tavoin yltäneet kymmenen yritteliäimmän kieliryhmän kärkeen.

* * *

Lopuksi pari sanaa Helsingin Sanomien jutun henkilögalleriasta. Sen yrittäjämannekiineiksi oli nimittäin nostettu irakilainen parturi ja afganistanilainen autonpesuliikkeen omistaja. Kaikki kunnia heille, sillä juuri näin toimiva maahanmuuttaja lunastaa paikkansa ja kanssaihmisten kunnioituksen uudessa kotimaassaan - etenkin jos käyttäytyy muutenkin länsimaisiin arvoihin sopivalla tavalla. 

Helsingin Sanomien valinta on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä jutun perusteella näiden kieliryhmien edustajat eivät suinkaan ole tyypillisiä vieraskielisiä yrittäjiä. Miksi lehti ei siis valinnut esimerkeikseen venäjän- tai vironkielistä yrittäjää, vaikka juuri näitä kieliä puhuvat ihmiset omistavat eniten yrityksiä? 

Esimerkeiksi eivät kelvanneet myöskään turkkilaiset tai kiinalaiset yrittäjät, vaikka juuri heidän suhteellinen osuutensa on suurin yrittäjäkunnastamme - ja absoluuttinen yritysten määräkin on mannekiinien kieliryhmiä monin verroin suurempi. 

Vääjäämättä mieleen nousee ajatus siitä, että lehdellä olisi ollut jutussaan jonkinlainen taka-ajatus. Siis jotenkin sellainen, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lambergilainen tuho eli mitä tapahtuu kun väestönkasvu pysähtyy

Tämän aamun Helsingin Sanomien mielenkiintoisin artikkeli käsitteli Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lambergin näkemyksiä väestönkasvun pysähtymisen seurauksista.

Lambergin näkemys nousee paljolti Rooman valtakunnan väkivaltaisesta tuhosta, joka johtui hänen mukaansa väestön pienenemisestä ja sen seurausvaikutuksista kuten talouskasvun kääntymisestä supistumiseksi. Kaiken seurauksena valtakunnan veropohja heikkeni, minkä vaikutukset näkyivät kaikkialla.

Lamberg ihmetteli Rooman tuhoutumisen kautta ns. degrowth-ajattelua. Hänen mukaansa "ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän."

Pitkäaikaisten seurausten pohtimisen unohtaminen on tyypillistä kaikenlaiselle maailmanparantamiselle. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Hyvät ihmiset, kuten Palermon pormestari, haluavat ottaa vastaan kaikki parempaa elämää etsivät Eurooppaan, ajattelematta lainkaan mitä siitä kaikesta seuraa.

Toinen hyvä esimerkki voidaan ottaa kotimaasta eli maamme lisääntyneen metsänkasvun hyödyntämistä vastustavista 68 tutkijasta, joille ei ilmeisesti ole tullut lainkaan mieleen metsien merkitys suomalaisen yhteiskunnan talouden ja koko maan asuttamisen perustana ja sitä kautta myös kaikkien suojelutoimien mahdollistajana. Tänään MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi  muistutti, että lisääntyneiden hakkuiden seurauksena metsänkasvu lisääntyy pidemmällä aikavälillä, vaikka jokainen hakkuu sinänsä vähentääkin maamme puuston määrää.

Mutta palataan tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen.

Keskeistä on ymmärtää, että Rooman valtakunnan aikaan teknologinen kehitys oli hidasta tai jopa olematonta. Kasvu siis perustui käytännössä kokonaan ihmisten määrän kasvuun.

Näin ei ole enää nykyisissä länsimaissa, vaan talouskasvun moottorina toimivat viime kädessä tutkimus ja tuotekehitys, joiden kautta kasvu on mahdollista myös supistuvan väestönkasvun oloissa. Tämä näkyy esimerkiksi Japanissa, jonka väestö supistuu, mutta talous kasvaa näissäkin olosuhteissa huolimatta jatkuvasta talousromahduksen pelosta.

Maailman talouskasvusta suurin osa tapahtuu länsimaissa, Japanissa ja Kiinassa. Näin yksinkertaisesti siksi, että niiden taloudet ovat muuta maailmaa oleellisesti suuremmat: pelkästään USA:n, EU:n, Kiinan ja Japanin taloudet muodostavat noin puolet koko maailman BKT:sta. Siten yksittäisten kehitysmaiden, kuten vaikka velan varaan rakentavan Etiopian, talouksien suuret prosentuaaliset kasvuluvut eivät merkitse juuri mitään tarkasteltaessa talouskasvua globaalissa mittakaavassa, vaikka hyviä uutisia luonnollisesti ovatkin.

Edelle kirjoittamastani huolimatta Lambergin esille nostama kysymys väestönkasvun pysähtymisen seurauksista ei ole aiheeton. Japanissa talouskasvu perustuu ennen kaikkea osaamiseen, kuten muuallakin länsimaissa.

Sen sijaan maailman väestön painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin kehitysmaihin; jatkossa erityisesti Afrikkaan, jonka äärettömän nopeasti lisääntyvällä väestöllä ei liene edellytyksiä samaan, mikäli meneillään oleva väestöräjähdys pysähtyisi. Jo nyt mustasta maanosasta kulkee ihmisivirta paremman elintason toivossa kohti länsimaita - usein vielä osaavimmat ja koulutetuimmat edellä - ja on helppo nähdä, että lähtömaissa lisääntyvät jatkuvasti syyt lähtemiselle.

Afrikka on siten hankalassa tilanteessa. Maanosan väestönkasvu rajautuu viimeistään ekologisiin reunaehtoihin, jolloin ravinnon ja elintilan puute kärjistävät entisestään maanosan väestöryhmien välejä. Samalla väestönkasvuun perustuva talouskasvu pysähtyy, eikä ihmisten pääosalla ole edellytyksiä teknologiavetoiseen kasvuun. Niissä olosuhteissa Lambergin kauhukuvat saattavat hyvinkin toteutua.

Sen sijaan maapallon taloudellisesti vahvojen valtioiden en usko romahtavan Rooman valtakunnan tavoin. Niiden talous voi jatkaa kasvuaan teknologisen kehityksen varassa, eikä valtioiden veropohja romahda, eikä sen lambergilaisia seurausvaikutuksia synny.

Siten olen itse taipuvainen näkemään väestönkasvun pysähtymisen globaalin tuhon sijasta jakavan maailman entistä jyrkemmin kahteen leiriin. Aivan keskeiseksi tässä jaossa tulee muodostumaan näiden leirien välinen suhde seuraavina vuosikymmeninä.

Jatkuuko ihmisvirta etelästä pohjoiseen? Löytyykö jostain keino vähentää elintasoeroja rikkaiden ja köyhien välillä? Nouseeko kehitysmaiden osaaminen länsimaiselle tasolle?

Entä sitten, jos lambergilainen tuho kohtaa kehitysmaita? Tapahtuuko romahdus kerralla vai useiden sukupolvien aikana? Kasvattaako se ihmisvirran kohti pohjoista täysin hallitsemattomaksi, vai sulkevatko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka itsensä kokonaan tulijoilta? Ja jos sulkevat, mitä siitä seuraa länsimaiden sisällä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa

Saksan poliisin mukaan G20-maiden kokousta vastustavat mielenosoittajat ovat pääosin käyttäytyneet rauhallisesti. Sen seurauksena, suora lainaus Helsingin Sanomien artikkelista, he "olivat haavoittaneet ainakin 160:tä poliisia sekä polttaneet autoja, barrikadeja ja roskasäi­liöitä... Äärivasemmistolaiset protestoijat myös puhkoivat Kanadan autodelegaation renkaita ja hajottivat Mongolian konsulaatin ikkunoita...  Poliisiautojen kimppuun käytiin, ainakin yhtä autoa heitettiin palopommilla ja poliisihelikoptereita häirittiin."

Virkavalta lähetti Hampuriin lisää voimia auttamaan kokousta turvaavia 15 000:ta poliisia. Ainakin viisitoista vasemmistolaista oli jutun mukaan pidätetty ja kymmeniä viety kuulusteltavaksi. Lisäksi Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble joutui perumaan esiintymisensä Hampurin keskustassa olevassa tilaisuudessa.

Suomen vasemmis­tonuorten varapuheenjohtaja Henrik Jaakkola osallistui seurueensa kanssa mielenosoitukseen. Hänen mukaansa paikalla oli "satoja ihmisiä. En tiedä, kumpia on enemmän, poliiseja vai mielenosoittajia”.

Lisäksi Jaakkola kertoi ennen mielenosoitusta, että paikalla "soi musiikki ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. Osa ­ottaa tanssiaskeleita”. Jaakkola myös vihjasi, että väkivaltaisten mellakoiden syy oli virkavallassa, vaikka kertookin, että "en ole henkilökohtaisesti todistanut poliisin kovia otteita".

Jotenkin näyttää aivan siltä kuin väkivaltainen käytös ja valehtelu sen syistä olisivat vasemmistolaisille kulttuurinen, ellei peräti geneettinen, erityispiirre. Olisikin hyvä, mikäli Jaakkola voisi vahvistaa tämän käsityksen tai vaihtoehtoisesti osoittaa sen vääräksi ilmaisemalla katuvansa syvästi omia puheitaan poliiseista sekä tuomitsemalla selvin sanoin kanssamielensoittajiensa käytöksen.

Samalla odotan koko suomalaisen äärivasemmiston Vihreistä Vasemmistoliittoon sanoutuvan irti G20-maiden kokousta vastustaneista mielenosoituksista. Jään siis odottamaan Touko Aallon ja Li Anderssonin näyttävää ja katuvaista julkituloa.

Lisäksi toivon sydämestäni, ettei äärivasemmisto jossain vaiheessa järjestä mielenosoitusta, jossa mielenosoittajien pääosa ei käyttäydy rauhallisesti. Nythän, ainakin HS:n jutusta välittyvän kuvan perusteella, häiriöt olivat vain pienen marginaalijoukon aiheuttamia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Terrorivapaa pommi


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Lappiin uusi sääennätys, mutta alailmakehä on edelleen lämmin

Saimme eilen kuulla, että Lapissa tehtiin uusi sääennätys. Enontekiössä oli nimittäin mitattu syvempi lumikerros kuin koskaan aiemmin heinäkuussa: peräti kolme senttiä.

Kuluva kesä on muutenkin ollut kylmän oloinen, joten kiireisimpien mieliin on saattanut hiipiä ajatus siitä, olisiko ilmastonmuutos sittenkin peruttu. Eli onko jo yli sata vuotta jatkunut maapallon lämpeneminen lopultakin päättynyt.

Tapani mukaan tarkastelin asiaa alailmakehän satelliittimittausten avulla. Sarja nimittäin täydentyi muutamia päiviä sitten kuluneen kesäkuun globaalilla keskilämpötilaestimaatilla.

Ihan aluksi tuotan ilmastoskeptiselle lukijalleni pettymyksen ja ilmastonmuutoksesta vakuuttuneelle lukijalleni häntä tyydyttävän tiedon: kesäkuussa maapallon keskilämpötila oli käyttämieni tietojen mukaan 0,344 astetta lämpimämpi kuin vertailujakso. Toisin sanoen ilmastonmuutosta ei ole ainakaan vielä peruttu, vaan elämme Suomen kylmästä kesästä huolimatta edelleen maailmanlaajuisesti lämmintä kesää.

Asiaa selventääkseni kerron, että mainittua 0,344 asteen poikkeamaa suurempia poikkeamia (ylöspäin) esiintyy koko vuonna 1979 alkaneessa aikasarjassa vain kuusi kertaa, niistä ensimmäinen suurena El Niño-vuonna 1998 ja kolme viimeistä vuosina 2014-2016.

Eikä se kesäkuu Suomessakaan nyt ihan niin järisyttävän kylmä ollut: Ilmatieteen laitoksen mukaan kuluneen kesäkuun keskilämpötila oli Helsingissä noin yhden asteen tavanomaista kylmempi.  Sitä voinee verrata oikeasti kylmiin kesäkuihin 1962, 1982, 1993 tai 1994, joina kaikkina vuosina jäätiin yli kaksi astetta tavanomaisesta.

Lopuksi yksi satelliittisarjan pohjalta piirretty kuva, joka kertoo maapallon ilmaston nopeasta palautumisesta viime vuoden El Niñon jälkeen. Kuvassa näkyy viimeisen puolentoista vuoden globaalin lämpötilapoikkeaman nopea pieneneminen - siis maapallon lämpeneminen yli puolella asteella.


Tämäkään kuva ei tarkoita, että ilmaston pitkäaikainen lämpeneminen olisi kokonaan pysähtynyt, vaan ainoastaan sitä, että reilu vuosi sitten globaali ilmasto oli poikkeuksellisessa tilanteessa, joka on nopeasti palautumassa tavanomaiseksi (olen aiemmin käsitellyt asiaa esimerkiksi täällä). Nähtäväksi jää, onko jatko ilmastomallien mukaisesti kiihtyen nouseva vai jotenkin muuten käyttäytyvä.

Sen tiedon varassa uskomme ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen eli ilmastomalleihin voi sitten joko syventyä tai mahdollisesti kaatua. Lopullista näkemystään ei kuitenkaan kannata lyödä lukkoon vielä ihan vuoden kuluttua - senhän jo pelkästään edelle piirtämäni ilmastollista anomaliaa kuvaava käyrä osoittanee varsin selvästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Globaaleihin keskilämpötiloihin uusi normaali seuraavien 24 vuoden aikana?
Uusi ennätys on syntynyt

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Korkein oikeus linjasi, ettei sisaren nettiuhkailu tappamisella ja väkivallalla yhdistettynä jo tapahtuneeseen väkivaltaan täytä tappamisen suunnittelun kriteereitä. Ei, vaikka veli tunnusti olleensa vihainen sisarelleen ns. perheen kunnian takia.

Erityisen mielenkiintoisia olivat oikeuden perustelut sille, ettei veli ollut suunnitellut sisarensa tappamista. Hän oli nimittäin uhkaillut myös muita ihmisiä ja sisartaan sekä katunut oikeudessa tätä kohtaan käyttämäänsä kovaa kieltä.

Lisäksi hänen lähettämistään viesteistä oli oikeuden mielestä nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Ja olihan hän yrittänyt houkutella sisartaan kotiinkin vakuuttamalla, ettei tälle tapahtuisi mitään.

Tämän tuomion jälkeen on aika vaikea nähdä, minkälaisilla perusteilla ketään voisi tuomita törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Tai no, ehkä yksityiskohtaisen suunnitelman kirjoittaminen paperille ja sen vahvistaminen allekirjoituksella kahden todistajan läsnä ollessa loisi todistuskappaleen, joka vakuuttaisi korkeimman oikeudenkin.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, eikä eduskunta ole tullut jälleen säätäneeksi kuolleeksi kirjaimeksi jäävää lakia. Sellaisilla kun tapaa olla yleistä lainkuuliaisuutta alentava vaikutus.

Ja lopuksi vielä tietenkin se, että toivottavasti ratkaisu oli oikea, eikä nyt vapautetun veljen sisarella ole enää mitään pelättävää perheensä taholta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
KHO elintasopakolaisten asialla
Orlandon opetukset ja islam
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia

Elintason noustua länsimaissa on joidenkin ihmisten todellisuuskäsitys alkanut hämärtyä. Yksi sen ilmenemismuodoista on rokotusten ottamatta jättäminen tai suoranainen vastustus.

Tästä typeryydestä saimme muistutuksen eilen, kun eri mediatalot kertoivat kahden savonlinnalaissisaruksen saaneen tuhkarokkotartunnan. Heitä ei oltu rokotettu, mutta he olivat olleet samoissa leirintäalueen ruokailutiloissa tautia sairastaneen italialaismiehen kanssa.

Uutiset eivät kerro siitä, oliko sisarukset jätetty rokottamatta periaatteellisen rokotusten vastustamisen takia, vai oliko rokote jäänyt ottamatta vain huolimattomuudesta. Yhtä kaikki, tämän tapauksen toivoisi aiheuttavan aivosolujen liikahtelua kaikkien niiden parissa, jotka vastustavat rokotuksia.

Tuhkarokko on varsin vakava tauti, sillä sen yhteydessä voi kehittyä hengitysteiden bakteeri-infektio, korvatulehdus tai keuhkokuume. Tautiin voi liittyä myös harvinaisempi aivotulehdus ja se voi vahingoittaa keskushermostoa. Rokotusten hyödyllisyydestä kertoo se, että pelkästään 2000-luvulla ne ovat säästäneet maailmanlaajuisesti 17 miljoonan lapsen hengen.

Todellisuuden hämärtymisen seurauksena tuhkarokko on alkanut levitä myös sellaisissa länsimaisissa yhteisöissä, joissa esiintyy paljon rokottamattomia ihmisiä. Huomiota sai esimerkiksi pari vuotta sitten Kaliforniassa tartuntoja aiheuttanut epidemia, jonka seurauksena myös muutamat kauan aikaa sitten, ja sen takia tehonsa menettäneen, rokotuksen saaneet saivat tartunnan.

Siksi on hyvä ymmärtää, että rokotuksesta kieltäytyvä ei vaaranna pelkästään omaa tai läheistensä terveyttä. Hän saattaa tartuntatautiriskille alttiiksi myös tuntemattomat ihmiset.

Siksi on hyvä, että myös Suomessa on alettu tutkia syitä, jotka johtavat rokotuksista kieltäytymisiin. Toivottavasti tutkimuksen kautta löydetään myös keinoja, joilla rokotuskattavuus saadaan pidettyä niin korkeana, etteivät satunnaiset rokottamattomatkaan ole kovin suuressa riskissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Italian uhkailusta ja Ugandan esimerkillisyydestä

Aamun lehdessä oli kaksi näkökulmaa nykyajan kansainvaellukseen, jossa kehitysmaalaiset siirtyvät pois kotimaistaan kohti länsimaita. Ensimmäisessä jutussa kerrottiin siitä, kuinka Italia on uhannut lopettaa kansainvälisten järjestöjen organisoiman kuljetuspalvelun Libyasta Välimeren yli saapasmaahan, mikäli muut EU-maat eivät ota vastaan tulijoita.

Tähän kansainvaellukseen osallistuvat sellaisten maiden asukkaat, joiden kotimaassa ei esiinny erityisempää hätää eikä vainoa. Tulijat ovat peräisin lähinnä Guineasta, Nigeriasta, Norsunluurannikolta ja Bangladeshista.

Niinpä Italiaan tulleista turvapaikan tarpeessa on vain alle kolme prosenttia. Sen seurauksena suurin osa heistä ei koskaan edes hae turvapaikkaa, vaan he vain katoavat jonnekin päätyäkseen todennäköisesti harmaiden työmarkkinoiden, rikollisuuden tai joissakin maissa paperittomille järjestetyn tuen varassa eläviksi.

Siksi olisin hyvin onnellinen, mikäli muut EU-maat eivät taipuisi Italian painostuksen edessä, vaan kehottaisivat sitä toteuttamaan uhkauksensa. Vielä parempi olisi, jos myös muut Välimeren pohjoisrannan valtiot liittyisivät Italian seuraksi ja kieltäytyisivät ottamasta vastaan järjestöjen ihmiskuljetusaluksia.

* * *

Aamun lehden toinen juttu oli Suomen Kenian suurlähetystön edustuston päällikön sijaisen, Ramses Malatyn kirjoitus siitä, kuinka Uganda pitää rajansa avoimina kaikille tulijoille ja tarjoaa näille samat peruspalvelut kuin omille kansalaisilleenkin.

Kirjoituksen mukaan Ugandan BKT kansalaista kohden on 700 dollaria kansalaista kohden, joten peruspalvelut lienevät varsin vaatimattomat. Eivätkä siten toimi samanlaisina vetovoimatekijöinä tulijoille kuin eurooppalainen sosiaaliturva.

Malaty kertoi myös siitä, kuinka tulijat ovat piristäneet Ugandan taloutta. Hänen mukaansa heidän perustamansa yritykset ovat luoneet uusia työpaikkoja sekä virkistäneet kauppaa. Tulijat ovat myös tuoneet mukanaan uusia taitoja ja osaamista kahvinkasvatuksesta käsitöiden tekoon.

Jäin itsekseni miettimään, että olisikohan noilla taidoilla suurta käyttöä myös Suomessa ja muualla Euroopassa? Vai olisiko lopputulos kuitenkin sellainen, ettei tulijoiden mukana tänne saataisi juuri lainkaan länsimaissa hyödynnettävää osaamista.

Malaty tarjosi Ugandaa myös esimerkiksi Suomelle. Maassa on 1,2 miljoonaa pakolaista, joten vastaava määrä tänne tulijoita aiheuttaisi varmasti jonkinlaisia vaikutuksia myös suomalaisiin peruspalveluihin tilanteessa, jossa julkisella sektorilla on muutenkin vaikeuksia ylläpitää niitä.

Toisaalta olen kahdessa asiassa samaa mieltä Malatyn kanssa Ugandan esimerkillisyydessä. Ensimmäinen on se, että tulijoiden toimeentulo voitaisiin veronmaksajien varojen jakamisen sijasta turvata antamalla heille syrjäseuduilta tilkku maata, jolla he saisivat oikeuden oikeuden tehdä työtä ja yrittää.

Tämä olisi paljon anteliasta sosiaaliturvaa kestävämpi ratkaisu - eikä varmasti toimisi vetovoimatekijänä. Rasismiksikaan sitä tuskin voisi leimata, koska karjalaisten maaseudun asukkaiden pakolaisuushan hoidettiin aikanaan juuri näin.

Toinen asia mistä olen samaa mieltä Malatyn kanssa on se, että perimmäisten syiden eli konfliktien pysäyttäminen on ainoa kestävä ratkaisu pakolaisongelmiin ja maiden kehittymiseen. Siksi eurooppalaisten maiden sinisilmäinen vastaanottopolitiikka on yksiselitteisesti turhaa voimavarojen haaskausta, minkä sijaan käytettävät varat olisi sijoitettava lähtömaissa erityisesti väestönkasvun rajoittamiseen sekä nuorten tyttöjen ja poikien kouluttamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen

Haukiputaan entinen talous- ja suunnittelupäällikkö kirjoitti aamun lehdessä hankintalain aiheuttamista ongelmista suomalaiselle julkiselle sektorille.  Hänen mukaansa laki "on jo pitkään toiminut julkista hallintoa vastaan sekä taloudellisesti että laadullisesti".

Kirjoittajan mukaan ongelmana on erityisesti se, että halvimmasta tarjouksesta poikkeaminen vaatii erityiset ja vieläpä ennen tarjouspyyntöä muotoillut perustelut tai muuten ollaan helposti markkinaoikeudessa. Oman kokemukseni perusteella voin vahvistaa tämän. 

Esimerkiksi tutkimuslaitteita hankittaessa selvitän nykyisin aina etukäteen, mikä laite hankitaan ja sen jälkeen kirjoitan tarjouspyynnön siten, että ostettavaksi haluttu laite voittaa "kilpailun". Näin vältytään markkinaoikeudelta, mutta lain hengen mukainen menettely tuskin on.

Hankintalakiin liittyvät ongelmat eivät ole mitenkään uusi asia. Olen itsekin kirjoittanut niistä jo vuosia sitten.

Tuolloin nostin esille sen, että laki suosii voimakkaasti suuria toimijoita ja sitä kautta käytännössä ehkäisee pk-yritysten kehittymistä ja toimintaa. Tämän totesi tavallaan myös Haukiputaan mies, päätellessään, että kansainväliset suuryhtiöt noukkivat kilpailutettavista palveluista lyhyessä ajassa itselleen tuottoisimmat osat. Tätä ei ole syytä epäillä

Kirjoittaja huomautti myös, että tarjonnan ollessa olematonta saattaa virallinen tarjouspyyntö tosiasiallisesti nostaa hintoja jopa merkittävästi verrattuna paikalliseen sopimiseen. Hän ei kuitenkaan maininnut ehkä lain tärkeimpiä veronmaksajien kuitattavaksi tulevia lisäkustannuksia.

Tarkoitan sitä, että hankintalaki on tuottanut lähes jokaiseen virastoon päätoimisen kilpailutusasiantuntijan, jolle pitää tietenkin maksaa palkkaa. Lisäksi hankintalaki on pitkittänyt jokaisen hankinnan kestoa moninkertaiseksi ja - kuten jo todettu - on vaikeuttanut tehokkaasti pienyritysten toimintaa maassamme.

Lopuksi kiinnitän huomioni siihen, että haukiputaalainen mielipidekirjoittaja toteaa, ettei hankintalain mukainen julkinen hankinta toimi samoin kuin yksityinen ihminen tehdessään ostopäätöksiä. Lainaan asiaa valaisevan esimerkin omasta vanhasta kirjoituksestani

"Esimerkiksi työmaaruokalaa kilpailutettaessa voi hankintakriteereinä käyttää vaikka tarjolla olevien ruokalajien määrää ja hintaa, mutta ei missään tapauksessa esimerkiksi ruuan makua tai aiempia kokemuksia palvelun joustavuudesta." Käsi ylös se, joka toimii samalla tavalla valitessaan ruokapaikkaa itselleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin

Humanitaarisen maahanmuuton merkittävin seuraus vastaanottajamaille ei ole rikollisuuden lisääntyminen, työvoimatarjonnan paraneminen, tulijoiden syrjäytyminen, rikollisuuden kasvu tai kulttuurin rikastuminen.

Niiden sijaan suurin seuraus on länsimaisen yhteiskunnan perustavanlaatuinen muuttuminen. Siitä aamun lehti kertoi esimerkin: suuren ruotsalaisen musiikkifestivaalin järjestäjät saivat tarpeekseen raiskauksista ja seksuaalisesta ahdistelusta, minkä seurauksena he peruivat ensi vuoden tapahtuman.

Musiikkifestivaalin perumisessa on kyse luottamusyhteiskunnan romahduksesta. Ei voida enää laskea sen varaan, että suurissa väkijoukoissa ihmiset käyttäytyvät asiallisesti.

Sama perussyy on taustana myös sille, että suuriin yleisötapahtumiin on alkanut ilmaantua rekka-autoja ja betoniporsaita. Tai että naispuolisen väestön elintila on kaventunut näiden välttäessä myöhäiseen aikaan liikkumista tietyissä paikoissa. Tai jopa ylipäänsä liikkumista öiseen aikaan.

Voidaan tietenkin ajatella, että edellä meneillään oleva muutos on globalisoituvassa maailmassa vain luonnollista yhteiskunnallista kehitystä. Väistämätöntä se ei kuitenkaan ole, sillä suunta voisi olla myös toisenlainen, mikäli poliittiset päättäjät - ja viime kädessä heitä valtaan äänestävät - niin haluaisivat.

Ehkäpä tällainen muutos on jo tulossa. Siitä saattaa kieliä eilinen uutinen, jonka mukaan maahanmuuttokriittisyydellä profiloitunut Jussi Halla-aho (ps) on nuorimpien ikäluokkien ylivoimaisesti suosituin ehdokas Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Perussuomalaisten puheenjohtajan suosion syy nuorten keskuudessa ei tietenkään ole varmasti tiedossa.

Mutta en olisi yllättynyt, mikäli taustalla olisi se, että juuri nuoret ihmiset joutuvat eniten tekemisiin uussuomalaisen väestön kanssa. Onhan tällaiselle mielipiteen muodostukselle olemassa oma sanontansakin: Siperia opettaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irja Askolan maahanmuuttopoliittiset näkemykset kertovat unelmahötöstä
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä

Hämmästyin tänä aamuna. Helsingin Sanomat nimittäin syyllistyi Halla-aho-jutussaan niin paksuun roskajournalismiin, etten ole vähään aikaan sellaista nähnyt.

Sen mukaan Perussuomalaisten "Jyväskylän puoluekokouksessa esitettiin käsitervehdyksiä, väitti kansanedustaja Tiina Elovaara (uv) kesäkuussa. Tilaisuudesta esiin tuoduista todisteista ei saatu asiassa selvyyttä."

Kyllä siitä saatiin selvyys. Tapauksesta julkaistussa kuvassa ihmiset kyllä nostivat kätensä, mutta eivät tehdäkseen natsitervehdyksen, vaan aivan muista syistä. Oikaisua lehdeltä lienee turha odottaa, koska sellainen ei kuulu pahnanpohjimmaisten roskalehtien tapoihin eikä valhe voinut olla sattumaa, koska asia puitiin niin näyttävästi julkisuudessa, ettei se ole voinut jäädä toimittajalta huomaamatta.

Jutussa intettiin myös väitettä Perussuomalaisten natsi-yhteyksistä, joiden perusteeksi esitettiin sitä, että "kansanedustaja Olli Immonen on poseerannut yhdessä vastarintaliikkeen jäsenten kanssa Eugen Schaumanin haudalla". Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta tilaisuus oli kaikille avoin ja kuvassa ovat ilmeisesti olleet kaikki tilaisuuteen osallistuneet.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Schauman pääsi historiaan Suomen ensimmäisen sortokauden lopettajana, joten häntä kunnioitetaan yleisesti Suomessa. Nykyiseen terrorismiin erotuksena Schauman ei kohdistanut murhaa satunnaiseen sivulliseen, vaan sortajan ylimmäiseen edustajaan maassamme. Sikäli terrorismia oikeampi nimitys Bobrikovin tappamiselle on poliittinen murha.

* * *

Muilta osin lehden kirjoitus Jussi Halla-ahosta oli kohtuullisen asiallinen ja mielenkiintoinen. Hänen poliittinen linjansa näyttäisi olevan lähellä omia ajatuksiani. Tosin siltäkin osalta toimittaja sijoitti juttuunsa pieniä tölväisyjä (esimerkiksi väitteen, että "työmarkkinapuhe on tarttunut Halla-ahoonkin", vaikka tartunnasta ei ole näyttöä).

Niinpä kopioin tähän lopuksi toimittajan muotoilujen sijasta muutaman eniten itseäni miellyttäneen suoran lainauksen Halla-ahon linjauksista.

Tästähän Halla-aho tunnetaan: "meillä on väestöräjähdyksen luoma ja kiihdyttämä muuttopaine. Tämä ongelma ei mene mihinkään, joten sen suhteen täytyy tehdä poliittisia ratkaisuja."

Itsekritiikkiäkin löytyy: "ongelma on ollut liikkeen omassa uskottavuudessa... Siinä meillä on paljon kehitettävää omassa toiminnassamme ja puolueessamme."

Erityisesti tämän soisi tulevan ymmärretyksi muuallakin kuin Perussuomalaisissa: "pystymme tulemaan toimeen sekä korkean että matalan verotuksen kanssa, kunhan menopuolella omaksutaan kansallismielinen lähestymistapa".

Tästä taas olen itsekin kirjoittanut usein (mm. täällä): "julkinen rahankäyttö täytyy priorisoida sellaisella tavalla, jonka veronmaksaja voi hyväksyä."

Kehitysmaihin "pitäisi mennä bisnes edellä ja rakentaa ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia. Luopua perinteisestä eurooppalaisesta kehitysyhteistyöajattelusta, jossa eurooppalaiset kokevat maksavansa velkaa ja ostavat itselleen hyvää omatuntoa lahjarahalla."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

Yleisradio kertoi aiemmin rasismin syitä omaperäisesti pohtineen filosofi Elisa Aaltolan näkemyksestä, jonka mukaan kalat osaavat tehdä loogisia päätelmiä ja kokea tunteita. Siksi hänen mukaansa niitä ei saisi pyydystää eikä syödä.

Elisa Aaltolan mukaan, aivan oikein, kala kokee hitaan tukehtumiskuoleman, kun se nostetaan järvestä saaviin tai veneen pohjalle. Filosofille tiedoksi ja lohdutukseksi, että tästä syystä panen pienemmät kalat elävänä vesiämpäriin ja vaihdan siinä olevaa vettä usein. Näin kalat säilyvät elävinä ja siten myös tuoreena perkaukseen asti.

Isoille kaloille puolestaan suon välittömästi veneeseen nostamisen jälkeen terävän lyönnin päähän, koska se tuottaa pikaisen kuoleman. Näin minkään minun pyydystämäni kalan ei tarvitse odotella tukehtumista ilmaa haukkoen veneen pohjalla.
Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä kuollut kala mahtaa ajatella, vaikka filosofi onkin jostain oppinut, että "jopa pään irti leikkaamisen jälkeen kalojen aivoissa tapahtuu minuuttien ajan toimintoja". Voin paljastaa hänelle tässä, että sama koskee myös torakkaa ja myös vaikkapa lehtisalaattia.

Niidenkin lopettamisen tai juuristaan irrottamisen jälkeen biokemialliset toiminnat jatkuvat solukoissa vielä pitkään. Torakan tapauksessa se koskee myös hermoimpulsseja ja salaatin solukoissa käynnistyvät stressireaktiot.

* * *

Veronmaksajien tai yksityisten lahjoittajien varoilla filosofoivan Aaltolan ajatuksia lukiessani jäin miettimään mitä hänen esivanhempansa 1800-luvun nälkävuosina olisivat mahtaneet ajatella jälkeläisensä ajatuksista. Kuvitelmani perusteella en voinut olla panematta merkille, että niin se maailma ja sen ongelmat muuttuvat aikojen saatossa.

Sen sijaan, että olisin ajatellut ikävästi, ajattelin että tuo muutos on ollut erinomainen asia. Kun ihmisillä ei ole todellista hätää riittää myös kaloille filosofisia ajatuksia - ja filosofille töitä.

Aaltola totesi Ylen jutussa, että "kalastaminen ei ole välttämätöntä meille, meillä on muitakin ravinnon lähteitä". Tässä hän on aivan oikeassa.

Itse syön kalaa ehkä noin kerran, pari viikossa, ja kesällä enemmän kuin talvella. Muina päivinä ruokalistalla on yleensä nautaa, sikaa tai kanaa sekä niiden lisukkeena runsas salaatti sekä perunaa tai heinäkasvien syntymättömiä jälkeläisiä. Syksyllä myös sieniä. Sekasyöjänä olen aivan uuden tutkimuksen mukaan tyypillinen suomalainen, sillä pelkkien kasvisten syönnissä pitäytyminen on edelleen suuresta julkisuudestaan huolimatta poikkeavaa käyttäytymistä.

Sekasyöjän tavoistani huolimatta jaan Aaltolan kanssa näkemyksen siitä, että "tieto nyt tällä hetkellä vaatii sitä, että myös kalat otetaan vakavasti". Juuri näin: kun iltasella pääsen mökkijärvelle veneelleni ja heitän uistimen vedenelävien houkutukseksi haituvat työelämän stressit.

Mahdollisen saaliin syön sitten läheisteni kanssa iltanuotion loimussa - paistettuna juuri oikeaan kypsyysasteeseen. Silloin elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta ja jaksan seuraavanakin työviikkona paneutua hyvin levänneenä tutkimuksen haasteisiin. Ja tarvittaessa vaikka filosofien ajatuksiin kaloista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Filosofin ajatuksia pakolaiskriisistä
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
Älä syö narsisseja!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Vihreä maahanmuuttopolitiikka

Touko Aallon (vihr) ja Matti Vanhasen (kepu) sanailu johti siihen, että löysin Vihreiden puheenjohtajan reilu viikko sitten kirjoittaman tekstin, jossa hän tekee ehdotuksia Suomen maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi. Kopioin ne seuraavaan arvoisan lukijani nähtäväksi.

"Pala palalta kiristetyn turvapaikkalainsäädännön kokonaisvaikutukset tulee arvioida ihmisoikeusnäkökulmasta. Tilapäinen oleskelulupa ja työskentelyoikeuden mahdollistaminen estäisivät ihmisiä putoamasta oikeudettomaan välitilaan. Meidän on luotava laillisia reittejä suojaan pääsemiseksi nostamalla pakolaiskiintiötä ja helpottamalla perheenyhdistämistä."

Koska Aalto on Vihreiden puheenjohtaja, ja kirjoitusalusta on hänen puolueensa nettisivuilla, oletan, että edellä esitettyä voidaan pitää koko puolueen näkemyksenä. Siksi sallittakoon pari kommenttia.

Käytännössä turvapaikkalainsäädännön arviointi ihmisoikeusnäkökulmasta kannattaa tehdä, mikäli sitä ei jostain syystä ole tehty jo lainsäädäntöä valmisteltaessa. Arviointi tulee tietenkin tehdä kokonaisvaltaisesti eli huomioiden myös kantasuomalaisten ihmisoikeudet.

On vaikea arvioida mitä Aalto tarkoittaa tilapäisellä oleskeluluvalla. Sehän on käytännössä jo nyt kaikilla turvapaikanhakijoilla siihen asti, kunnes heidän turvapaikantarpeensa on arvioitu ja arvio tarvittaessa oikeudessa vahvistettu. Sen jälkeen he saavat joko turvapaikan tai kehotuksen lähteä maasta.

Vai tarkoittaako Aalto, että tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin kaikille niille, joilla ei ole turvapaikan tarvetta? Jos näin, niin mitä tarkoittaa "tilapäinen". Ei kai vain samaa kuin "ikuinen"?

Aallon ehdottama työskentelyoikeus saattaisi olla monessa mielessä hyväkin optio turvapaikanhakijoille. Näin he eivät laitostuisi odottaessaan päätöstä hakemukselleen, etenkin, jos oikeutta seuraisi työvelvoite asumisen ja ruuan vastineeksi.

Aallon kolmas teesi, eli laillisten reittien luominen ja pakolaiskiintiöiden nostaminen ei muuttaisi tulijoiden tilannetta juuri lainkaan nykyisestä, koska kymmenet tai jopa sadat miljoonat ihmiset tahtovat länsimaihin. Tulijoitahan on joka tapauksessa monin verroin enemmän kuin Suomi voi koskaan ottaa vastaan.

Ainoa ero nykytilanteeseen olisi, että turvapaikkabisneksen koko kasvaisi nykytilanteesta samassa suhteessa kuin maahan saapuisi kehitysmaalaisia. Sen seurauksena tulijoiden kotouttaminen ja integrointi vaikeutuisivat entisestään ja samalla varmistuisi ruotsalaistyyppisten maahanmuuttajalähiöiden syntyminen maahamme.

En kiistä, etteikö Touko Aallolla ja Vihreillä olisi oikeutta esittää ehdotuksiaan. Olisi kuitenkin mukava kuulla myös siitä, kuinka monta tulijaa he haluaisivat maahamme otettavan laillisia reittejä pitkin tai tilapäisiä oleskelulupia hyödyntämällä. Olisiko suuruusluokka tuhansia, kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia vai miljoonia ennen kuin rajat pantaisiin kiinni? Vai pitäisikö heidän mielestään ottaa vastaan kaikki tänne haluavat.

Tai mistä näille kaikille kieltä osaamattomille ja usein myös kouluttamattomille ihmisille löytyisi suomalaisella palkkatasolla työtä, jota he voisivat tehdä työskentelyoikeutensa avulla. Vai onko Aallolla ja Vihreillä ajatuksena luoda maahamme todelliset halpatyömarkkinat?

Lopuksi. Mitä tulee Aallon ja Vanhasen sanailuun, niin hämmästelen, ettei lainmukaisten palautusten vastustaminen ole Aallon mielestä maahanmuuttokeskustelun ääripäätä. Haluaisinkin kuulla mikä se sitten Vihreä näkemyksen mukaan olisi? Terrori-isku maamme lakeja ja asetuksia valvovia viranomaisia kohtaanko? Vai jotain muuta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Touko Aalto, puheenjohtaja
Vihreää politiikkaa
Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

Yksi markkinatalouden perusajatuksista on, että rahaa syystä tai toisesta omistavat henkilöt sijoittavat pääomia taloudelliseen toimintaan, joka saattaa tuottaa voittoa tai tappiota. Tämä koskee niin oman pienen yrityksen omistavia kuin suuriin konserneihin sijoittavia.

Palkansaaja puolestaan sijoittaa aikaansa yritysten toiminnan edistämiseen ja saa vastineeksi palkan. Työntekijän tulot eivät pääsääntöisesti vaihtele suhdanteiden mukana, vaan takaavat vakaan toimentulon.

Sen sijaan yrittäjä tai sijoittaja voi kääriä pääomia sijoittamalla suuriakin tuloja, mutta huono sijoitus saattaa viedä tuhkatkin pesästä. Sitä kutsutaan sijoittaja- tai pienyrittäjän kohdalla yrittäjäriskiksi.

Oleellista tässä kaikessa on se, että sijoittamalla rahoja yritystoimintaan on mahdollista saada suuria tuloja, mikä motivoi rahakkaita henkilöitä käyttämään rahansa taloudellisen toimeliaisuuden kannalta yleishyödyllisesti. Riski puolestaan huolehtii siitä, että sijoittajat valvovat sijoituskohteensa toimintaa siten, että se on tervettä. Näin talous ja sen myötä koko kansantalous hyötyy.

* * *

Kreikan taannoinen pankkiskandaali oli malliesimerkki siitä, kuinka markkinatalous sotkettiin julkisella rahalla. Saksalaiset ja ranskalaiset pankit sijoittivat rahojaan holtittomasti ja saivat sitä kautta suurvoittoja. Kun riski sitten toteutui, eivät maksumiehiksi joutuneetkaan rahaa käärineet saksalaiset tai ransakalaiset sijoittajat, vaan veronmaksajat.

Sama tapahtui äskettäin Italiassa. Kaksi maan pankeista ajautui ongelmiin, minkä italialaiset poliitikot ratkaisivat ottamalla sijoittajien riskit veronmaksajien piikkiin.

Näin varmistettiin, että kriisipankkiin sijoittaneista kansalaisista iso osa välttyi kokonaan tappioilta, mikä oli maan poliitikoille tärkeää. Hintana poliitikkojen kasvojen säilymisestä veronmaksajien lasku saattaa nousta lopulta jopa 17 miljardiin euroon.

Näin tapahtui siitä huolimatta, että EU:ssa on sovittu pankkiunionista, jossa ideana on riskin jakaminen sijoittajien kesken ja veronmaksajien vapauttaminen sijoitustoiminnan riskien kantajan roolista. Mallia näytti espanjalainen Banco Santander: se osti halvalla vaikeuksiin joutuneen Banco Popularin, jonka omistajat joutuivat siten kantamaan epäonnistumisen riskin nahoissaan.

Italiassa siis kuitenkin päätettiin toimia eri tavalla ja pelastaa kriisipankkien omistajat huolimatta EU:n pankkiunionista. Tämän mahdollisti maan lainsäädäntö, minkä seurauksena EU-maissa syntyi paineita yhtenäistää omaa lainsäädäntöään.

Toisin sanoen nyt Italiassa nähty kriisi edisti pieneltä osaltaan EU:n liittovaltiokehitystä, joka on monista syistä ollut jäissä. Tämä osoitti jälleen kerran sen, että EU:n ja yhteisvaluuttajärjestelmän sisällä on rakenteellisia ongelmia, joiden perimmäinen ratkaisu löytyy vain loppuun asti viedystä integraatiosta.

Tuon integraation lopputulos saattaa olla pankkien osalta ehkä positiivinen, kuten Espanjan esimerkki osoitti, mutta monien muiden ongelmien suhteen ainakin suomalaisten veronmaksajien kannalta ongelmallinen. Erityisen hankala pähkinä purtavaksi olisi eri talouksien välisten tuottavuuserojen hallitseminen - niiden ratkaiseminen vaatisi käytännössä pysyvää tulonsiirtomekanismia pohjoisesta etelään.

Mutta ovatko suomalaiset valmiita sellaiseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vastuista Kreikassa
Euroopan Unionin syvin olemus
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?

Tänään saimme eteemme jälleen kerran lähes uskomattomalta tuntuvan uutisen. Sen mukaan "Välimerellä on viimeisen kahden päivän aikana pelastettu 13 500 turvapaikanhakijaa. Heidät tuodaan Etelä-Italiaan Sisilian ja Calabrian satamakaupunkeihin."

Kaikkiaan Välimeren yli kulkeva kuljetuspalvelu on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tuonut Eurooppaan yli 72 000 turvapaikanhakijaa, mikä on selvästi enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

Seuraavassa vaiheessa nämä tulijat pyrkinevät pois Etelä-Italiasta kohti pohjoista ja osa päätynee myös Suomeen pyytämään turvapaikkaa. Mikä mielenkiintoisinta, Ruotsin television ulkomaankommentaattori Erika Bjerströmin mukaan iso osa Libyan kautta Välimeren yli tulevista miehistä on puhtaasti onnenonkijoita. Siitä kertovat jo heidän kotimaansa: Senegal, Nigeria ja Norsunluurannikko, jotka kaikki ovat demokraattisia valtioita, joissa on hyvä talouskasvu.

Tavallisena suomalaisena veronmaksajana joudun tässä tilanteessa kysymään, miksi EU:n tai Suomen poliitikot ja korkeat viranomaiset eivät tee mitään lopettaakseen Välimeren yli järjestetyn elintasopakolaisten kuljetuspalvelun? Onko niin, että heidän joukossaan on liikaa niitä, jotka saavat tästä virrasta itselleen helppoa tuloa? Tai jos muotoilen toisin: ovatko heidän kolme tärkeintä arvoaan raha, raha ja raha ja kolme keskeistä tavoitettaan mulle, mulle ja mulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Pakolaispolitiikan parsimisesta

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Väkivalta satoi maahanmuuttoklusterin kukkaroon

Poliisi määräsi Helsingin Rautatientorin laittomien maassaolijoiden mielenosoitusta vastustaneen mielenosoituksen lopetettavaksi. Perusteena mielenosoituksen lopetuspäätökseen olivat poliisin mukaan kolme pahoinpitelyä, joista epäillään kolmea eri mielenosoittajaa.

Mielenosoitusta on ylläpitänyt Suomi ensin -järjestö, joka on pyrkimässä myös puoluekartalle. En ollut tätä ennen käynyt heidän nettisivullaan, mutta nyt kävin ja huomasin siellä listattuna järjestön keskeiset vaatimukset.

Niiden mukaan Suomi ensin vaatii Suomen poliittista (Fixit), taloudellista (Markka) ja kansallista (rajakontrolli) itsenäisyyttä, rajan sulkemista luvatta tuleville ja jo tulleiden palauttamista, auttamisresurssien kohdistamista YK:n pakolaisleireille, sananvapautta mielipiteen ilmaisuun sekä päättäjiltä kansan kuuntelemista ja suoraa demokratiaa sitovine kansanäänestyksineen. Näistä vain aivan ensimmäistä (Fixit) en pidä millään tavalla järkevänä.

Poliisin mukaan mielenosoittajille annettiin 10 päivää sitten kehotus taata turvallisuus mielenosoituksessa, mutta näin ei siis ole tapahtunut, vaan paikalla on ollut kolme pahoinpitelytapausta. Siksi mielenosoitus päättyy nyt.

Jos ja kun edellä kerrottu pitää paikkansa, eikä minulla ole syytä epäillä ettei pitäisi, on Suomi ensin tehnyt palveluksen maamme maahanmuuttoklusterille. Koska suurin osa kansasta ei erota maahanmuuttokritiikin esittäjiä toisistaan, tulevat demokraattisesti maahanmuuttopolitiikkaan järkeä ajavat tahot leimatuiksi samaan porukkaan väkivaltaisten ääriainesten kanssa.

Sen seurauksena moni ei voi edes kuvitella ajattelevansa minkään maahanmuuttokriittisen tahon kannattamista esimerkiksi vaaleissa. Lopputuloksena maahanmuuttopolitiikkamme pysyy löyhänä ja klusterista leipänsä saavat voivat paksusti veronmaksajien kuitatessa laskun toisensa jälkeen. Tämä näkyy jo nyt: viimeisten gallupien mukaan noin 90% suomalaisista äänestysikäisistä kannatti avointa maahanmuuttopolitiikkaa ajavia puolueita, vaikka erikseen kysyttäessä kansamme enemmistö vastustaa sellaista.

Edellä linkittämässäni uutisessa kerrottiin myös, ettei poliisilla ole mitään huomautettavaa laittomien maassaolijoiden mielenosoituksesta. Se ei ole turvallisuusriski samaan tapaan kuin Suomi ensin -järjestön vastamielenosoitus. Näin siitä huolimatta, että humanitaarinen maahanmuutto kokonaisuutena lisää terrorismiriskiä, tuottaa seksuaalirikollisuutta ja lisää ihmiskauppaa.

Edelle kirjoitettu jos mikä osoittaa sen, ettei tärkeää ole vain se, miten asiat ovat, vaan myös se miltä ne näyttävät. Tämä näyttää olevan joillekin aivan liian vaikeaa ymmärtää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Puhdistus ja väkivallan uhka
Media vaikenee päivän mielenosoituksesta monikulttuurisuutta vastaan


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Lapsimorsiamet ovat suomalaisessa kulttuurissa harvinainen ilmiö. Tulevaisuudessa se saattaa kuitenkin yleistyä, koska Suomeen saapuu ihmisiä kulttuureista, joissa tytöt naitetaan hyvin nuorina.

Asia tuli mieleeni lukiessani aamun lehden juttua palestiinalaisnaisten liikunnanharrastuksen vaikeuksista. Jutussa mainittiin, että Länsirannalla ja Gazassa oli vuonna 2015 yhteensä 758 14-vuotiasta morsianta.

Vuonna 2013 kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti Jemenistä tullut tieto kahdeksanvuotiaan tytön kuolemasta häävuoteessaan. Sen seurauksena MTV3 julkaisi jutun joidenkin maiden lapsimorsiantilanteesta.

Uutisessa kerrottiin, että Iranissa meni vuonna 2010 naimisiin 42 000 alle 14-vuotiasta lasta. Heistä alle 10-vuotiaita oli 716. Ja suunta on ylöspäin. Saudi-Arabian tilanne ei saman uutisen mukaan ole yhtään parempi.

Asialla ei ole mitään tekemistä paikallisen uskonnon kanssa, sillä sen edustaja, suurmufti sheikki Abdul Aziz Al-Sheikh, on todennut lehtihaastattelussa, että 10–12-vuotiaiden tyttöjen naimisiin meno on ongelmatonta. Uskonoppineen miehen perustelu on vastaansanomaton: "ne, jotka ajattelevat, että he ovat liian nuoria, ovat väärässä".

Pakistanin tilanteesta MTV3:n juttu totesi, että YK on kertonut maan lapsimorsianten hinnan liikkuvan 1 400 - 5 000 dollarissa siten, että mitä nuorempi morsian on, sitä kovemman hinnan sulhanen joutuu hänestä maksamaan. Kauppa käy vilkkaana siitä huolimatta, että maassa on tyttöjen viralliseksi suojaikärajaksi asetettu 15 vuotta.

Tyttöjen naittaminen lapsina ja erityisesti rahaa vastaan on useimpien suomalaisten mielestä pöyristyttävää. Humanitaarisen maahanmuuton myötä joudumme kuitenkin ratkaisemaan sen, onko lapsimorsian-ilmiö pöyristyttävämpi kuin ajatus siitä, etteivät kaikki kulttuurit olisi sittenkään yhtä arvokkaita.

Onhan tyttöjen naittaminen aikuisille miehille selvästikin elimellinen osa tiettyjä kulttuureja, joten mikäli ilmiötä ryhdytään kitkemään, tulemme samalla puuttuneeksi kyseisten kulttuureiden keskeiseen osaan. Joku saattaisi jopa ajatella, että niin toimien ryhtyisimme kulttuurirasisteiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikkutytöt seksileluina
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Tieto on valtaa ja juuri siksi se on salattava kansalaisilta

MTV3:n mukaan Turkki on astunut askeleen kohti kansalaistensa tietämättömyyttä, sillä evoluutioteorian opetus poistetaan maan lukioiden opetussuunnitelmasta. Taustalla on islamilainen käsitys, jonka mukaan konservatiiviset muslimit ja näköjään myös Erdoganin hallinto katsovat evoluutioteorian olevan uskonnon vastainen.

Sir Francis Baconin mukaan tieto on valtaa. Alkuperäisessä merkityksessään sanonta tarkoittaa valtaa suhteessa luontoon, mutta se pätee myös suhteessa ihmisiin.

Näissä merkityksissä päätös evoluutioteorian poistamisesta pätee myös Turkissa. Neuvostoliiton maatalous jäi aikanaan jälkeen länsimaista suurelta osin siksi, että maassa noudatettiin poliittiseen oppiin darwinistista evoluutioteoriaa paremmin sopivaa lamarckismin lysenkolaista tulkintaa. Näin kasvin- ja karjanjalostukselta putosi pohja, eivätkä neuvostoliittolaisten lajikkeiden ja rotujen tuottavuus vastanneet lopulta lainkaan länsimaisia kilpailijoitaan.

Ja nyt on siis myös Turkissa astuttu askel samaan suuntaan. Vielä ei evoluutioteoriaa ole kielletty uskonnon vastaisena, vaan sen opetus jatkunee yliopistoissa. Siten maan kasvin- ja eläinjalostus pysynevät jatkossakin tieteellisiin tosiasioihin pohjautuvina.

Sen sijaan päätökseen liittyvä vallankäyttö tulee näkymään hallinnon suhteeseen tavallisiin ihmisiin. Koska Erdogan on ottanut diktatuuristen pyrkimystensä työkaluksi Turkin palauttamisen islamilaiseksi valtioksi, on tieteen opetuksen tason heikentäminen nähtävä osana hänen valtapyrkimyksiään.

Onhan totta, että evoluutio ilmiönä ja etenkin sen mekanismi ovat ristiriidassa Lähi-idän suurten uskontojen kirjaimellisen tulkinnan kanssa. Ja siksi se on myös Erdoganin vallankäytön kannalta harmillinen seikka. Hänen onnekseen kansa on jo valmiiksi tietämätöntä, eikä ymmärrä diktaattorinsa johtavan heitä edistyksen ja kehityksen sijasta kohti keskiaikaista taantumusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkin kapina vahvisti Erdogania
Yksisarvisia
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kuinka tasa-arvo näkyy lehdistössä

Uskonnollinen fanatismi on Yleisradion mukaan saanut pienen kolauksen. Israelissa oikeus päätti, ettei maan lentoyhtiöllä, El-Alilla, ole oikeutta pyytää naista siirtymään pois, mikäli viereen sattuu ortodoksijuutalainen mies. 

Suomalaisena sitä on tottunut ajattelemaan, että mikäli istumapaikka ei miellytä jotakuta, voi tämä siirtyä pois paikaltaan. Näin ei kuitenkaan ole kaikesta päätelleen ollut Israelissa, vaan fanatismin edessä on maattu rähmällään. 

Sinänsä on mielenkiintoista, ettei vastaavaa uutista voisi edes kuvitella Saudi-Arabiasta. Siellä on selvää, ettei naisilla ole täysiä ihmisoikeuksia, eikä muu maailma lotkauta korvaansakaan heidän puolestaan.

Suomessa tulevalla viikolla ovat esillä jälleen seksuaaliset vähemmistöt, jotka puuhaavat pride-kulkuettaan. Se sopii minulle mainiosti, vaikka en näekään syytä siihen osallistumiselle sen enempää kuin vappumarsseille, lestadiolaisten suviseuroihin tai kannattamani puolueen vaalikampanjaankaan.

Siksi nostin aamulla kulmakarvojani myös uutisesta, jonka mukaan Juha Sipilä (kepu), Petteri Orpo (kok) tai Sampo Terho (st) eivät osallistu pride-marssille. Kulmakarvojani ei liikuttanut heidän minulle tuntematon asenteensa seksuaalivähemmistöihin, vaan se, että Helsingin Sanomat näki tarpeelliseksi uutisoida asiasta. 

Seksuaalivähemmistöjen kannalta poliitikkojen marssihalukkuutta tärkeämpää lienee mainittujen ministereiden ajama politiikka, johon pride-kulkueenkin järjestäjät tai vaikka Helsingin Sanomat voi tarvittaessa vaikuttaa erilaisin argumentein. Tässä suhteessa minusta on ollut mielenkiintoista (ja harmillista), että viime aikoina ainakin lehdistö on pyrkinyt lisäämään maassamme seksuaalivähemmistöihin ja naisten tasa-arvoon kielteisesti suhtautuvan väestön määrää. 

Siksi HS:n kiihkoilu pride-marssin osalta on nähtävä älyllisesti epärehelliseksi. Lehden jutussa haastatellun hesetan toiminnanjohtaja Aaro Horsmaa lainatakseni: jos "todella seisoo sateenkaariyhteisön takana, ei riitä, että on kulkueessa, vaan sen pitäisi näkyä kaikessa, mitä viranomaiset, kunnat ja poliitikot tekevät". Sama koskee lehdistöä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 22. kesäkuuta 2017

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

Helsingin Sanomat julkaisi mielipidetiedustelun, joka oli erityisen kiinnostava nyt, kun perussuomalaiset hajosi kahteen eri leiriin. Kyselyn mukaan puolueen kannatus olisi hajoamisen jälkeen pudonnut 6,1 prosenttiin, kun taas vasta perustetun Sinisen tulevaisuuden kannatuksen taso olisi 3,9 prosenttia. Yhteensä Perussuomalaisten perillisten kannatus olisi siten tasan 10 prosenttia.

Mielenkiintoista kyllä, myös Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannattusmittauksen. Sen mukaan perussuomalaisten kannatus olisi peräti 9,7 prosenttia, kun Sininen tulevaisuus jäisi vain 2,3 prosenttiin. Toisin sanoen Halla-ahon Perussuomalaiset olisivat Ylen kyselyn mukaan suositumpia kuin Soinin puolue sen viimeisinä hetkinä huolimatta soinilaisten lähdöstä omille teilleen.

Nyt julkaistut kannatuslukemat kertovat ennen kaikkea sen, että Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinta vastasi Perussuomalaisten kannattajakunnan tahtoa, eikä kyseessä ollut mikään vähemmistön vallankaappaus kuten Venäjällä ns. lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917. Se tarjoaa uudelle puheenjohtajalle hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten.

* * *

Muilta osin HS:n gallupin mielenkiinto oli aika vähäinen. Ehkä mielenkiintoisinta oli äärivasemmiston edelleen jatkunut kannatuksen nousu: nyt Vasemmistoliittoa ja Vihreitä kannattaisi HS:n mukaan yhteensä jo 23,5 prosenttia ja Ylen mukaan 23,1 prosenttia. Kun tähän lisätään SDP:n noussut kannatus olisi koko vasemmiston suosio molempien gallupien mukaan nyt reilusti yli 40 prosentin tasolla.

Päähallituspuolueista Kokoomuksen kannatus näyttäisi olevan noususuunnassa ja Keskustan suosio olisi syöksynyt todella alas: sen kannatus olisi nyt vain 16,8-17,0  prosenttia, eikä suosion laskulle näy loppua. Tämä tarkoittanee epäilemättä sitä, että pääministeri Sipilän asema puolueensa johdossa käy yhä heikommaksi.

Jos mietitään valtapolitiikkaa, niin nyt nähtyjen kyselyiden perusteella tuleva hallitus rakennettaisiin teknisesti helpoiten Kokoomuksen ja vähintään kahden vasemmistopuolueen (SDP + Vihreät?) varaan. Sellainen tarkoittaisi uutta neljän vuoden päättämättömyyden tilaa, joten hallitusneuvotteluissa mietittäisiin varmasti myös muita vaihtoehtoja.

Kannatuksensa menettänyttä Keskustaa voisi kuitenkin olla vaikea houkutella hallitukseen, eikä Kokoomus ainakaan Petteri Orpon johdolla halua jakaa valtaa perussuomalaisten kanssa. Maamme tulevaisuus näyttää siten juuri nyt aika vaikealta.

Varmaa on kuitenkin se, että edelleenkin noin 90% suomalaista tukee puoluevalinnoillaan sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jota he erikseen kysymällä eivät kannata. Se osoittaa, ettei kyse ole suomalaisten enemmistölle kovinkaan merkittävästä asiasta, joten myös Suomessa on monien muiden EU-maiden tavoin odotettavissa nykyisen politiikan loogisia seurannaisilmiöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Tämän aamun uutisessa kerrottiin, että Brysselissä on ammuttu räjähdevyötä kantanut mies, jonka epäillään räjäyttäneen kaupungin keskusrautatieasemalla pommin ja ylistäneen sitä ennen arabiaksi Jumalan suuruutta. Räjähdyksessä ei ilmeisesti kuollut muita.

Maanantainen Pariisi puolestaan koki autoiluhyökkäyksen, jonka rynnäkkökivääriä mukanaan kuljettanut tekijä kuoli, mutta jätti jälkeensä kirjeen, jossa vannoi uskollisuutta ISIS-järjestölle. Tämäkään neitsyiden pariin pyrkinyt Adam Djaziri, 31, ei onnistunut tappamaan muita ihmisiä.

Mielenkiintoisena nyanssina uutisoitiin myös, että Pariisin iskun tekijä oli ollut poliisin terroristitarkkailulistalla, mutta siitä huolimatta hänellä oli aseenkantolupa ja yhdeksän laillista asetta, muun muassa rynnäkkökivääri. Hän oli saanut luvat liittymällä ampumaseuraan. Mielestäni aikamoista sinisilmäisyyttä ranskalaisilta.

* * *

Saimme Suomeen äskettäin uuden puolueen: se on nimeltään Sininen Tulevaisuus. Puolue syntyi hallitusvastuuseen ja pelasti Suomen hallituskriisiltä mitä ilmeisimmin myöntymällä moniin hallituskumppaneidensa linjauksiin.

Yksi mielenkiintoisimmista seikoista on Perussuomalaisista irronneen uuden puolueen maahanmuuttopolitiikka. Siitä saimme esimakua eilen, kun Petteri Orpo (kok) ehdotti maamme pakolaiskiintiön nostamista, koska spontaanien tulijoiden määrä on pudonnut (tämän vuoden tammi-toukokuussa turvapaikkaa on hakenut 4756 henkilöä).

Simon Elo (st) kuitenkin linjasi, että "pakolaiskiintiö ei nouse ja turvapaikanhakijoiden EU-siirrot perustuvat vapaaehtoisuuteen". Puheet eivät siis ole ranskalaisen sinisilmäisiä vaan pikemminkin nuivia.

Jatkossa on kuitenkin vielä seurattava kuinka Suomen pakolaiskiintiölle käy Sipilän hallituksen lopputaipaleella, ennen kuin voimme tehdä lopullisia päätelmiä Sinisen Tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikan käytännön linjasta. Toivottavasti Elon nuivat puheet pitävät myös hallituskumppaneiden linjausten paineessa.

Kokoomuksen osalta maahanmuuttopolitiikan linjaukset ovat selvät. Petteri Orpon mukaan hänen ehdottamansa kiintiöpakolaisten määrä (1050 henkeä) ei ole päätä huimaava, mutta hänestä kiintiön nostaminen olisi ele ja ihmisyyden puolesta tehty teko, jolla toimittaisiin oikeaan suuntaan. Hän myös kiisti, että ehdotus olisi mikään testi uudelle hallituskumppanille.

Orpon mukaan ehdotus pakolaiskiintiön nostamisesta "on Kokoomuksen mielipide". Se on selvää puhetta, jonka soisi leviävän myös äänestäjien tietoisuuteen. Etenkin silloin, kun Brysselissä pommit räjähtelevät, Pariisissa autot törmäilevät ja Helsingissä siirrellään betoniporsaita.

Kuten kahdessa edellisessä kirjoituksessani (tässä ja tässä) olen todennut, tällaiset tapahtumat eivät ole vahinkoja, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan loogisia seurauksia. Siis sellaisen politiikan, jonka Petteri Orpo painotti olevan "Kokoomuksen mielipide".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto

Töölön seurakunnan pappi sanoi karun totuuden Temppeliaukion kirkon tapahtumien jälkeen. Hänen mukaansa meidän "on hyväksyttävä, että Suomikaan ei ole enää lintukoto".

Vaikka en uskovainen olekaan, luulen papin olleen tällä kertaa oikeassa. Lintukotoja on Euroopassa yhä vähemmän, viimeksi tänään Saksassa suljettiin lentokenttäterminaali, koska sieltä löytyi kassi. Vaikka kassi osoittautuisikin harmittomaksi, kertoi viranomaisten reaktio omaa karua kieltään maanosamme muutoksesta.

Sivumennen sanoen, nykyisin Saksan poliisilla on ajoittain vaikeuksia pärjätä nuorisojengeille. Esimerkiksi Naumburgissa poliisi oli takavarikoinut 21-vuotiaan laittoman oleskelijan ajokortin, jolloin uussaksalainen joukko oli piirittänyt ja ajanut poliisin pakosalle sekä marssinut rettelöimään poliisiasemalle.

Suomi ja Eurooppa ovat siis muuttuneet. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin: "vahingosta tapahtunut muutos ei kuitenkaan johdu, vaan on looginen seuraus harjoitetusta politiikasta".

Siksi nyt käsillä olevasta muutoksesta on annettava kiitokset niille, jotka ovat maanosassamme pitäneet valtaa viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana. Omalta osaltani tahdon kiittää suomalaisista poliitikoista ainakin Juha Sipilää (kepu), Alexander Stubbia (kok), Jyrki Kataista (kok), Mari Kiviniemeä (kepu), Matti Vanhasta (kepu), Paavo Lipposta (sd), Esko Ahoa (Kepu) ja Harri Holkeria (kok) sekä tietenkin ja ennen kaikkea Tarja Halosta (sd) ja myös Martti Ahtisaarta (sd).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita

Aamun uutiset kertoivat, että Lontoossa joku oli ajanut pakettiautolla ihmisten päälle ja sen jälkeen vielä mahdollisesti puukottanut. Erityiseksi teon teki se, että kohteena olivat ilmeisesti moskeijasta poistuvat muslimit.

Tapahtunut herätti kaksi kysymystä, joihin saanemme selvyyden tämän päivän aikana. Oliko tekijä muslimi vai ei-muslimi? Sekä oliko hänen tekonsa muslimilahkojen keskinäistä välienselvittelyä vai maahanmuuttajiin kohdistunut vihateko?

Juuri äsken radion toimittaja kertoi, että joidenkin lähteiden mukaan teko olisi nimenomaisesti kaikkiin muslimeihin kohdistunut viharikos. Jos tämä pitää paikkansa, osoittaa se ikävällä tavalla kuinka Britannian monikulttuurinen yhteiskuntaan on syntynyt äärimmäisiä jännitteitä kantaväestön ja maahanmuuttajaväestön välille.

Jos taas kyse oli muslimien keskinäisestä väkivallanteosta, osoittaa se heidän ongelmiensa siirtyneen länsimaihin. Mikäli kyse on tästä, voidaan kysyä tarjoaako laajamittainen maahanmuutto kehitysmaista loppujen lopuksi kuitenkaan turvaa tulijoille.

Tämä tapaus saanee lisää selvyyttä lähitunteina ja joka tapauksessa viimeistään muutaman päivän kuluessa. Ja oli tapahtumassa kyse kummasta tahansa edelle hahmottelemastani vaihtoehdosta, se osoittaa Euroopan muuttuneen pysyvästi sellaiseen suuntaan, jota tuskin juuri kukaan toivoo.

Vahingosta tapahtunut muutos ei kuitenkaan johdu, vaan on looginen seuraus harjoitetusta politiikasta. Sen osoittavat monikulttuuristen yhteiskuntien ongelmat kautta maailman ja läpi historian.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Touko Aalto, puheenjohtaja

Vihreät sai uudeksi puheenjohtajakseen Touko Aallon. Koska en kannata suunnitelmataloutta enkä kaikenkattavaa maailmanparannusta, en ole aiemmin juurikaan perehtynyt miehen näkemyksiin. Tänään lueskelin kuitenkin mitä aamun lehti kertoi miehestä.

Ensimmäisen lukemani jutun lopussa oli osio, jossa saattoi verrata omia näkemyksiään uuden puheenjohtajan mielipiteisiin. "Osumatarkkuuteni" oli alle 15% eli heikoin, mitä muistan koskaan saaneeni vastaavasta harjoituksesta.

Vaalikonevastausten perusteella Touko Aalto on ehdoton homo- ja lesboparien oikeuksien ja käskyttävän maahanmuuttopolitiikan suhteen. Yhtä lailla hän vastustaa tiukasti nykyistä kovempaa koulukuria, suuria tuloeroja, talouskasvun ja työpaikkojen luomista sekä "koti, isänmaa ja uskonto" -pohjaista ajattelua.

Vähemmän tiukka negatiivinen näkemys Aallolla on julkisten palvelujen yksityistämisestä, eikä hän näyttäisi juurikaan epäilevän valtion tai kuntien kykyä pitää yllä nykyisen kaltaisia palveluita ja sosiaalietuuksia. Jos näiden suhteen tulee ongelmia, löytyy vihreän puheenjohtajan näkemyksen mukaan ratkaisu veronkorotuksista.

Poliittisesti Aalto näyttäisi olevan lähellä demareita, sillä hän olisi saattanut tehdä poliittisen uransa yhtä hyvin heidän piirissään. Demareissa hän olisi ollut vasemmistosiipeä, koska valitsi vihreät puolueekseen siitä syystä, ettei Erkki Tuomioja voittanut puheenjohtajavaaleissa Eero Heinäluomaa.

Toisen lukemani jutun lopussa on kuvio, joka kertoo Aallon kuuluvan Vihreissä ultraliberaaliin, mutta vain kohtuullisen vasemmistolaiseen joukkoon. Siis samaan seuraan kuin puolueen väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ja puheenjohtajavaalissa toiseksi tullut Emma Kari.

Kun puhutaan Vihreistä, on syytä mainita, että Aalto on naimisissa naisen kanssa, vaikka työskentelikin aiemmin Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Lapsia hänellä ei ole, mutta kaksi kissaa kuitenkin.

Taloustieteellistä taustaakaan uudella puheenjohtajalla ei ole, mutta hän kertoo ajattelevansa samankaltaisesti Kokoomuksessa vaikuttavan demarin - Juhana Vartiaisen - kanssa. Tämähän on tullut tunnetuksi erityisesti näkemyksestään, jonka mukaan Suomen talous saadaan nousuun lisäämällä työvoiman tarjontaa.

Vihreät lähtee siis hakemaan lisäkannatusta hiukan samankaltaisilla eväillä kuin aiemminkin. Aika näyttää jatkuuko puolueen kannatuksen kasvu edelleen, vai onko lakipiste saavutettu. Uusi puheenjohtaja ei kuitenkaan salaile tavoitteitaan, sillä hän haluaa puolueensa valloittavan pääministerin aseman ensi vuosikymmenellä.

Aika näyttää kuinka Touko Aallon tavoite toteutuu. Mutta kävi sille kuinka tahansa, on selvää että äänestäjällä on politiikkamme viimeisten käänteiden jälkeen ainakin median perusteella todellisia vaihtoehtoja valittavana.

Siksi toivon, että niin Touko Aalto kuin muutkin puolueiden puheenjohtajat pitävät jatkossa esillä sensuroimattomia näkemyksiään, ja pyrkivät tosissaan myös toteuttamaan niitä vallan kahvaan päästessään. Näin äänestäjäkin voi vaalien jälkeen saada sitä mitä tilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Marxilainen väitöskirja

Omaan ajatusmaailmaansa sulkeutuneen maailmanparantajan elämä on tuskallista. Tämä tuli mieleeni kun lukaisin aamun lehdestä jutun eilen tarkastetusta marxilaisesta väitöskirjasta, jonka sanoma - ainakin jutun mukaan - oli, että korkeakoulutus on ekologisesti tuhoisaa ja tukee kapitalismia.

Väittelijän mukaan "nykyinen talousjärjestelmä vaatii koko ajan kasvua ja nimenomaan materiaalista kasvua, ja se on ekologisesti tuhoisaa. Me tuhoamme mielekkään elämisen edellytyksiä, kun järjestelmä laajenee ja tarvitaan lisää tuotantoa, kulutusta ja ihmisiä haluamaan enemmän."

Väittelijä on todennäköisesti tietyllä tavalla oikeassa. Kun ihmisillä on enemmän tietoa, on heillä kyky saada elämässään aikaan enemmän kehitystä kuin silloin, jos tietoa ei ole.

Nykyinen korkeakoulutus perustuu siihen, että opettajat tekevät omaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on lisätä koko ihmiskunnan tiedon määrää. Siis oppia aivan uusia asioita, lääketieteestä, ekonomiasta, maataloudesta, luonnon monimuotoisuudesta... ja niin, myös kestävästä kehityksestä.

Oman tutkimuksen kautta tutkija-opettajat ovat selvillä oman alansa uusimmista tutkimustuloksista ja voivat siirtää niihin liittyvää tietoa opiskelijoilleen. Ja lopputyössään opiskelijat jopa tuottavat pikkuisen sirpaleen myös aivan uutta tietoa.

Aalto yliopiston tiedotteen mukaan "jotta korkeakoulutus ei olisi vain väline muiden välineiden joukossa globaalissa talouskilpailussa, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulutuksen tavoitteiden asettaminen lähtisi liikkeelle maapallon rajoista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta". Minulle jäi hämäräksi, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä. Jonkinlaista aivopesua?

* * *

Itse olen sitä mieltä, että korkeakoulutuksen ei tule lähtökohtaisesti perustua muihin tavoitteisiin kuin koulutettavan tiedon tason, ymmärryksen ja osaamisen nostamiseen. Se, mihin tuota tietoa, ymmärrystä ja osaamista käytetään, on sitten koulutetun, hänen työnantajansa ja yhteiskunnan asia.

Ajatus siitä, että koulutuksella olisi jonkinlainen etukäteen asetettu poliittinen tavoite eli rajoite on moneen kertaan nähty huonosti toimivaksi ratkaisuksi. Se lienee ollut pääsyy esimerkiksi siihen, etteivät 1900-luvun sosialistiset valtiot pärjänneet teknis-taloudellisessa kilpailussa, ettei islamin piirissä synny suunnattomista öljyvaroista huolimatta hyvinvointivaltioita tai että Pohjois-Korean kehitys on jäänyt pahasti Etelä-Korean jalkoihin.

Siten pitäisi Aalto yliopistossakin olla selvää, että väittelijän haaveilema poliittisesti rajattu koulutus johtaisi myös Suomessa kaikenlaisen kehityksen hidastumiseen ja lopulta pysähtymiseen. Se ei tapahtuisi vuodessa eikä kahdessa, mutta ajan myötä elämän edellytyksen täällä Pohjantähden alla heikkenisivät. Ja jos olemme oppineet jotain, niin sen, etteivät "mielekkään elämän edellytykset" ole olleet parhaimmillaan taantuvissa talouksissa - ei sen enempää sosialistisessa talousjärjestelmässä, uskonnon hallitsemissa yhteiskunnissa kuin diktaattorin johtamassa aasialaisvaltiossakaan.

Pidettäköön siis huolta siitä, että korkeakoulu- ja muun koulutuksen tavoitteena on tulevaisuudessakin tiedon, ymmärryksen ja osaamisen lisääminen eikä poliittisen aivopesun edistäminen. Näin toimien myös väittelijän haaveileman "mielekkään elämän edellytykset" toteutuvat parhaiten - ja ehkäpä ihmiskunta jonain päivänä pystyy sovittamaan itsensä myös maapallon ekologisen kestävyyden rajoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Ministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti tähtäimen maailman huipulle
Avain menestykseen




Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!